Eilen tapasin kaksi entistä luokanvalvojaani Rotarien lounastilaisuudessa. Arvostan molempia paitsi siitä miten toimivat opettajina myös siitä mitä ovat tehneet luokkaympäristön ulkopuolella. Toinen toimi myös pitkään lukion rehtorina. Molemmat ovat olleet eläkkeellä jo pitkään, mutta toimivat vireästi yhteiskunnallisissa asioissa. Hienoja herroja!
Keskustelimme eläkeikäisten työkunnosta ja julkisissa tehtävissä noudatettavasta "pakkoeläköitymisestä", jonka molemmat vetreät veijarit olivat kokeneet. Rehtorina toiminut tokaisi: olisin edelleen täydessä työkunnossa! Eihän siihen voinut muuta sanoa kuin että pitänee paikkaansa.
Reilut 50 vuotta sitten kehitetyn työeläkejärjestelmämme ideana on tarjota huoleton vanhuus niille, jotka sitä kaipaavat. Sivumennen sanoen silloin ei aavistettu tämän vanhuuden kestävän pahimmassa (parhaassa) tapauksessa 40 vuotta. Joillekin työelämää pidempi joutilas aika on paratiisi ja joillekin se saattaa näyttäytyä aivan joltain muulta.
Suurin osa toteaa pääsevänsä eläkkeelle. Osa kuitenkin kokee joutuvansa eläkkeelle. Tässä jälkimmäiseen joukkoon sijoittuvat kaipaavat työelämän ihmissuhteita, tarpeellisuuden tunnetta ja ehkä myös haasteita. Yrittäjät, poliitikot ja näyttelijät kuuluvat tyypillisesti jälkimmäiseen ryhmään. Yrityksen perustanutta patruunaa on vaikea jälkipolven saada luovuttamaan pajan avaimia tyttärelleen tai pojalleen. Paavo Väyrynen kokee olevan elämänsä kunnossa ja Jörkka Donner hyppää parlamentista toiseen kasikymppisenä.
Olen vankasti sitä mieltä, että ne joilla olisi halu jatkaa, voisivat sen tehdä. Yksi ehto kuitenkin olisi eläkeiän saavuttaneelle asetettava: Kysy työkavereilta lupa jatkamiseesi. Siis järjestelmän ei tulisi työntää työhaluista ulos vain siksi että keskimäärin siinä iässä kuuluu siirtyä vanhuuden lepoon.
Olisiko rehtorini ja biologian opettajani pitänyt jatkaa töitään? Eivätkö he olisi vieneet paikkaa nuoremmilta? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä. Ilman muuta työtä pitäisi saada jatkaa, mikäli on työhalut ja kyvyt riippumatta iästä. Toinen kysymys on tavanomainen ja juuri se joka saa aikaan "toisten tieltä väistymisen". Kansantaloudellisesti se että työstä luovutaan ei juurikaan lisää työtä tai verokertymää. Työ lisää työtä - ei vähennä sitä. Mikäli työ lisääntyisi sen mukaan mitä enemmän ihmisiä poistuu työmarkkinoilta, pitäisi meillä olla noin 300 000 vapaata työpaikkaa odottamassa noutajaansa. Näin vain ei ole.
Minä siis vastaan entisille opettajilleni: sinun olisi pitänyt saada jatkaa, mikäli itse niin olisit halunnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti