Tänä aamuna luin Terry Grahnin jakaman ilosanoman: K-ryhmä on onnistunut yli odotusten vajaakuntoisten työllistämistavoitteissaa Kehitysvammaliiton hankkeessa. Keskeinen tekijä on ollut työvalmentajien riittävyys.
Poikani Adi on 16-vuotias, Kiipulan ava-luokkalainen ja innostunut ulkotöiden tekijä. Vanhempina olemme olleet välillä huolestuneita ja välillä huojentuneita hänen työmahdollisuuksistaan kasvavien vaatimusten maailmassa. Viime keväänä Adi haki kesätöihin ja työnsaanti tet-harjoittelupaikoissa tyssäsi tavallista kesätyöntekijää korkeampaan ohjaustarpeeseen. Adi ei saanut kesätöitä edes toivomakseen kahdeksi viikoksi edes kesätyöpassilla, jolla työnantajaa olisi rahallisesti tuettu.
Ainoa keino työllistyä ulkotöissä oli pojan kanssa tehty ruohonleikkuu ja trimmausilmoitus asuinalueellemme. Töitä tuli ja jälki sai kiitosta. Itsetunto ja pystyvyyskokemukset rohkaisivat eteenpäin. Onneksi erityisammattioppilaitos toimii erityisen hienosti ja työpaikkakokeilut rohkaisevat eteenpäin.
Avaintekijä tukityöllistymisessä on työvalmentajana, ohjaajan rooli. K-ryhmä on tässä onnistunut. Työvalmentajia siis pystytään haluttaessa järjestämään. Kun halutaan.
Ikääntyvien kasvava osaajajoukko voisi tarjota tähän vipuvoimaa. Jo eläkkeellejääneet voisivat toimia opastajina ja valmentajina tukea tarvitseville. Nostan hattua K-ryhmälle ja ottakaa muut mallia: K-ryhmä työllisti
Yritys nimeltä Suomi tarvitsee jokaisen työhalukkaan työpanosta. Toivon kaikkien Adin kaltaisten työhönpyrkivien pääsevän töihin kokeneen ja turvallisen työvalmentajan avulla.
