Tänä vuonna vapautuu eläköitymisen seurauksena 16 000 työpaikkaa kunnissa. Näin otsikoi aamun Taloussanomat. Jo tekstissä toimittaja korjaa töiden siirtyvän pääosin yksityisten palveluntuottajien toteuttamaksi. Tästä seuraa työpaikkojen määrän leikkaus, tavalla tai toisella.
Pitkään on kinattu yksityisten palveluntuottajien roolista hoiva-alalla. Luonnollinen jakolinja kulkuu vasemmiston jyrkän yksityistämisen vastustamisen ja Suomen Yrittäjien kilpailua lisäävän argumentaation välillä. Kokoomus tuntuu tasapainoilevan yksityisen ja julkisen yhdistävän vaihtoehdon avulla.
Kunta-ala on Suomen suojatuin työpaikkojen säilöjä. Fuusioita on tähän asti pystytty torjumaan tehokkaasti ja viiden vuoden irtisanomissuoja (ja sen nollaus kussakin fuusiossa) on estänyt tehostamistoimet, toistaiseksi. Lähes puoli miljoonaa kunta-alan työntekijää on tärkeä äänestäjäryhmä ja suuri joukko heistä on vahvoissa asemissa omien työnantajiensa johtoelimissä. Opettajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja pääluottamusmiehet ovat pitäneet pintansa kuntapäättäjinä.
Poliittisen itsemurhan varmin tae Suomessa on ollut julistaa kuntien työn tuottavuustalkoita. Luvallista ei ole ollut kertoa Lääkäriliiton jarruttavan lääkäreiden koulutusmäärien kasvattamista, edistää opettajien siirtymistä kokonaistyöaikaan, ajaa tiukkojen ammattirajojen murtamista ja työn joustavuuden lisäämistä.
Ainoa paikka työn uudelleen järjestämiseen ja tuottavuuden parantamiseen on ollut luonnollinen poistuma. Tähän asti tämän vaikutukset työn tuottavuuteen ovat jääneet pienten yksiköiden johdosta rajallisiksi. Palvelujen ulkoistaminen on ilman suurta kohua edennyt melkoisella vyöryllä. Ennustan tämän kosken kuohujen kasvavan seuraavan suuren poistuman toteutuessa.
Miksi?
1. Kuntien rakennetta ei pystytä järkiperäistämään kuntien itsehallinnon puolustajien voittaessa jokaisen kamppailun, äänestyksen ja rationalisointipyrkimyksen.
2. Mikäli kuntarakennetta saadaan uudistettua, fuusiokunnissa kunnallisten sopimusten kankeus riittää estämään työn uudelleen järjestämisen.
3. Kuntien rekrytointivaikeudet ovat kolmas tekijä, joka vie työnvirtaa palveluntuottajien suuntaan. Kunnallisen työn turvabrändi ei tule menestymään palveluntuottajien moniosamista ja vaihtelua korostavalle työn tarjonnalle.
4. Nuoremmat työntekijät ja osa vanhemmista arvostaa enemmän liikkuvuutta ja elinikäistä sitoutumattomuutta
Seuraavan kymmennen vuoden kuluessa vapautuvista 150 000 työpaikasta valuu yksityiselle puolelle ainakin puolet ja suuren osan lopusta vie tuottavuuden parannukset mennessään. Uusia kunnallisia työpaikkoja kyllä syntyy, mutta lähinnä hoiva-alan ja opetuksen tehtäviin. Psykologipalvelut, lääkärit ja sairaanhoitajat tulevat toimimaan yksityisen palveluntuottajan kautta.
Seuraava suuri rysäys odottaa opetusalaa. Heikot signaalit ovat jo muuttumassa vahvemmiksi. OAJ vastustaa luonnollisesti vuokraopettajien ilmaantumista työmarkkinoille Vuokraopet tekevät tuloaan työmarkkinoille. Miksi opettajien työ olisi ainoa sellainen työ maailmassa, jossa työntekijä ei kohtaa informaatioteknologian suurta murrosta, työn sirpaloitumista ja paikasta riippumatonta toimintatapaa?
Kuntatyöpaikkojen vapautumista on siis turha odotella. Parasta on pitää ammattitaidosta kiinni ja valmistautua lyhyisiin työsuhteisiin. Kuten Zygmunt Bauman on oivallisesti verrannut työsuhteita elämän tärkeimpään sidokseen: työelämän pitkät avioliitot ovat ohimennyttä aikaa. Näiden tilalle on tullut syrjähyppyjen sävyttämä työelämä, jossa työnantaja eikä myöskään työntekijä halua sitoutua lopulliseen liittoon. Työ muuttuu, ihastukset vaihtuvat, tulee uusia kohteita ja innostuksen hiipuessa uusi odottaa kulman takana.
